Espoon Palloseuran ammattivalmentaja Árpád Mester on kulkenut mielenkiintoista reittiä Espoonlahteen.
Unkarilainen Mester kasvoi 300 asukkaan pienellä paikkakunnalla. Lupaava jalkapalloilija muutti jo 10-vuotiaana perheen luota pois huippuakatemiaan. 14-vuotiaana hän sai unohtumattoman palkinnon maailman kaikkien aikojen parhaiden jalkapalloilijoiden joukkoon kuuluvalta Ferenc Puskásilta.
Mester kertoo ainutlaatuisessa haastattelussa, miten hän päätyi lopulta Joensuuhun pakkasen keskelle – ja miten myöhemmin Liverpooliin matkannut Lauri Dalla Valle siivitti hänen valmennusuransa lentoon.
Jalkapalloa aamusta iltaan
Mester syntyi vuonna 1980 Unkarissa pienessä, 300 asukkaan Tormasligetin kylässä lähellä Itävallan rajaa. Hän koski palloon jo elämänsä ensimmäisinä päivinä – olihan Mesterin äiti entinen pääsarjatason käsipalloilija.
Unkari oli sen sijaan tunnettu hyvin vahvasta jalkapallokulttuuristaan. Niin kutsuttu kultainen maajoukkue uudisti koko jalkapallomaailmaa 1950-luvulla nykypäivän positional playtä muistuttavalla sulavalla pelityylillään. Joukkueen suurin tähti oli Ferenc Puskás, jonka johdolla Unkari voitti Englannin Wembleyllä 105 000 katsojan edessä luvuin 6–3. Tämä ottelu jäi ikuisesti jalkapallon historiaan.
– Puskásin maajoukkue tarjosi meille esikuvan, vaikka pääsimmekin seuraamaan heidän suorituksiaan vain vanhoilta videoilta, Mester kertoo.
Mesterin ja Puskásin tiet kohtasivat vuonna 1994, kun Mester valittiin piirijoukkueturnauksessa parhaaksi pelaajaksi. Palkinnon luovutti Real Madridissakin pelannut Puskás.
– Puskás oli päässyt juuri kotiin Espanjasta, kun Unkarissa loppui kommunismi. Hän saapui paikan päälle isolla Mersulla, kultakello ranteessaan. Kun minut kutsuttiin hänen luokseen, niin hän sanoi: poika pelasit tänään hyvin, mutta opit jotain joka päivä uutta jalkapallosta.
– Nimikirjoitus on edellään minulla täällä kotonani hyllyssä. Se on minulle edelleen niin arvokas juttu. Muistan edelleen aina Puskasin ohjeen. Kun valmennan, opin aina jotain uutta.
10-vuotiaana huippuakatemiaan
Mester oli tehnyt jo 14-vuotiaana paljon uhrauksia. Hän muutti 10-vuotiaana pois kotoaan, jotta pääsi mukaan kunnianhimoiseen jalkapalloakatemiaan.
– Kylässämme asui vain 300 ihmistä. Lähimpään kaupunkiin Csepregiin oli matkaa viisi kilometriä. Siellä asui 5000 ihmistä. Pelasin Csepregin junnuryhmässä.
– Lapsena pelasin aamusta iltaan jalkapalloa. Pienessä kylässämme oli lähinnä vain metsää. Siellä keskellä oli jalkapallokenttä. Unkarissa jokaisessa kylässä on jalkapallokenttä – vaikka siellä ei olisi mitään muuta. Kylässä ei ollut edes jalkapallojoukkuetta, mutta kenttää hoidettiin. Siellä oli käsipallomaalit, joissa oli verkko. Harjoittelin innolla vetoja.
– Kaverien kanssa kiipeiltiin puissa ja pelattiin aamusta iltaan. Taitavimmat pelaajat lähtivät Csepregiin. Neljännellä luokalla, 10-vuotiaana, vuonna 1990, sain tarjouksen lähteä jalkapalloakatemiaan, Repceszentgyörgyyn, Haladas VSE:n akatemiaan. Sinne kutsuttiin minut ja kymmenen muuta pelaajaa ympäri maan.
– Asuimme siellä linnassa, jossa katto oli huoneissa neljän metrin korkeudella. Mietin ensimmäisenä yönä, mitä täällä oikein tapahtuu. Seuraavan aamun harjoitusten jälkeen ei enää pelottanut.
– Joka perjantai isäni tuli hakemaan minut ja toi takaisin sunnuntaina. Tämä valmisti minua muun muassa muuttamaan Suomeen. Olin jo 10-vuotiaana yksin.
14-vuotiaana ammattiseuraan
Mester vertaa Haladas VSE:n toimintaa nykypäivän eurooppalaisiin huippuakatemioihin.
– Harjoittelimme hyvin ammattimaisesti. Se muistutti nykypäivän toimintaa. Elimme sisäoppilaitoksessa, opiskelimme koulussa ja pelasimme jalkapalloa. Ruokailu, koulu, harjoitukset ja kaikki muu oli samassa paikassa, yhden linnan sisällä. Vastaavaa toimintaa ei ollut missään muualla Unkarissa.
Mester on elänyt tämän jälkeen jalkapallon ehdoilla. Kun Puskas palkitsi hänet, sai hän pian kutsun suurseura FC Videotoniin.
– Muutin 14-vuotiaana 180 kilometrin päähän omasta kodista. Videoton hankki ympäri Unkarin pelaajia. Minut huomattiin, kun meidän piirimme voitti piiricupin ensimmäisen kerran koskaan. Minä olin sen joukkueen kapteeni. Sain turnauksen parhaan pelaajan palkinnon.
– Videoton tarjosi opiskelija-asunnon, koulun ja harjoitusmahdollisuudet. Hyppäsin ensimmäisen kerran elämässäni junaan. Siitä se tarina lähti liikkeelle. Vuonna 1994 lähdin matkalleni.
Mester pääsi suurseuraan. Videoton ja Real Madrid kohtasivat keväällä 1985 Uefa-cupin loppuottelussa. Madrid vei otteluparin yhteisluvuin 1–3. Videoton voitti jälkimmäisen osan Santiago Bernabeulla luvuin 1–0, mutta hävisi sitä ennen kotonaan Székesfehérvárissa luvuin 3–0. Nykyään Videoton tunnetaan nimellä Fehérvár FC.
– Tuon Uefa-cupin hopeajoukkueen pelaajat toimivat pitkään juniorivalmentajina seurassamme. Pelasimme heitä vastaan 15-16-vuotiaina innolla pienpelejä. Hävisimme aina suunnilleen 0-10, Mester muistelee.
Debyytti 18-vuotiaana
Keskikentän laidalla viihtynyt Mester eteni Videotonin C-junnuista aina edustusjoukkueeseen saakka.
– Minulla oli onni, kun Suomessa myöhemmin pelannut maalivahti István Mitring oli samalta paikkakunnalta kotoisin. Hän sanoi muulle pukukopille, että toi poika on sitten suojassa. Pumppasin siellä palloja ja keräsin tötsät.
Mester teki debyyttinsä pääsarjatasolla 18-vuotiaana, vuonna 1998. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti.
– Pelasin sunnuntaina reservipelin topparina – tein voittomaalin. Tiistaina harjoittelin ensimmäisen kerran edustusjoukkueessa. Siellä oli pukukopissa muun muassa István Kozma, joka oli pelannut Liverpoolissa ja 40 kertaa Unkarin maajoukkueessa. Pukukopissa vieressäni istui rivi Unkarin maajoukkuepelaajia.
–Valmentaja sanoi sitten kerran minulle yllättäen, että olen jo viikonloppuna kokoonpanossa. Silmät ja suu menivät ristiin. Jalat alkoivat täristä. Ajattelin, ettei tämä voi olla totta.
– Lauantaina lähdimme aamulla vieraspeliin. Astuin bussista ulos. Toimittajat ja kuvaajat iskivät heti vastaan. Siinä oli kamera naamassa, ja kysyttiin, miltä tuntuu päästä heti avauskokoonpanoon vasemmaksi puolustajaksi.
Ottelu sujui hyvin – vaikkakin väärällä pelipaikalla.
– Hävittiin ottelu 0–1, mutta sain paikalliselta sanomalehdeltä arvosanan 6,5. Se oli joukkueen paras.
– Olin tavallisesti keskikentän oikea laita. Pelasimme 4-4-2. Kun unohdettiin liberolla pelaamisen, se Franz Beckenbauer -meininki. Joskus olin keskikentän keskellä – ja liberonakin, koska minulla oli peliälyä. Vaimoni sanoo aina, että olin pelaaja, jolla pelipaita pysyi valkoisena mutaisellakin, litimärällä kentällä.
Itävallan kautta Joensuuhun
Mester ehti pelata pääsarjassa viitisentoista ottelua, käydä lainalla BFC Siófokissa, kunnes sai mahdollisuuden siirtyä 2001 ulkomaille. Itävallan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut SV Stegersbach tarjosi Mesterille sopimusta. Mester kuului neljän vuoden ajan joukkueen avainpelaajiin, kunnes vanha tuttu, Kuopion Palloseurassa torjunut unkarilaismaalivahti István Mistring soitti.
– Ajoin Itävallassa harjoituksiin. István soitti maaliskuussa 2005. Itävallassa valmistauduimme silloin kauteen. Mitring kyseli, mikä on meininki ja kysyi, osaanko pelata kymppipaikkaa. Joensuun JIPPO haki pelaajaa sille paikalle.
– JIPPO tarjosi kuukauden try-outtia. Jos saisin sopimuksen, niin voisin jatkaa. Jos en, niin lentäisin takaisin kotiin. Keskustelimme vaimoni kanssa, ja päätin tarttua tilaisuuteen. Itävallassa en ollut tyytyväinen palkkaneuvotteluihin. Minulla oli sopimus vielä yhden kauden, mutta en ollut tyytyväinen seuran tapaan toimia.
– Otin selvää, että Suomi ja Unkari ovat sukulaiskansoja. Toinen unkarilaispelaaja tuli mukaan Ferencvárosista. Päätin lähteä kokeilemaan.
Mester vakuutti nopeasti Pohjois-Karjalassa.
– Lensimme keskiviikkona Suomeen, pelasimme lauantaina Kuopio Kingsiä vastaan harjoitusottelun ja sunnuntaina tehtiin sopimus. Eli try-out jäi aika lyhyeksi. Tein lauantaina yhden ja syötin kaksi maalia. Se riitti.
Joensuussa Mester kohtasi välittömästi aikamoisen kulttuurieron.
– Muistan vielä, että 14. maaliskuuta 2005 kävimme Itävallassa illalla jäätelöllä vaimon kanssa shortsit jalassa. Seuraavana päivänä Joensuussa oli puolitoista metriä lunta ja 15 astetta pakkasta. Se oli aika mielenkiintoista!
– Sitten sanottiin heti, että nyt lähdetään ulos lenkille. -12 astetta oli pakkasraja. Joensuussa taisi olla silloin -11,5 astetta. Lähdin hallilta ulos. Nenä jäätyi, korvat jäätyivät, kaikki jäätyi. Palasin takaisin ja sanoin päävalmentaja Korhosen Jarmolle, että jos en voi juosta sisällä, niin en juokse metriäkään.
– JIPPO varasi minulle sitten oman sisäradan hallista. Muut pelaajat huusivat perään, että perkele me juostaan täällä pakkasessa, ja unkarilaiset lämmittelevät sisällä.
Nimi kultaisilla kirjaimilla JIPPOn historiassa
Mester pelasi kolme kautta JIPPOn paidassa. Hän jätti jälkensä seuran historiaan.
– Puheenjohtaja Jorma Karttunen esitti silloin suunnitelman, että meidän pitää nousta kolmessa vuodessa Ykköseen. Meillä oli unkarilainen maalivahti István Tarlósi. Meillä oli loistava ryhmä. Muun muassa Immo Eronen, Sasha Anttilainen ja Jaakko Reponen kuuluivat porukkaan.
– Meillä meni niin hyvin, että voitettiin Kakkosessa oma lohko. Menimme Helsinkiin karsintapeliin, jossa vastassa oli Klubi 04. Hävittiin ensimmäinen osaottelu 0–1. Sain silloin kentän toiseksi parhaan pelaajan palkinnon, veikkausmerkin.
– Kotipelissä 1400 hengen edessä tein ratkaisevan voittomaalin – nostin JIPPOn Kakkosesta Ykköseen. Puheenjohtaja sanoi, että sinä olet JIPPOn historiassa kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu pelaaja.
Mester opiskeli Unkarissa liikunnanopettajaksi. Hän oppi puhumaan suomea Joensuussa.
– Suomeen muuttaessa puhuin saksaa, englantia. Halusin oppia suomea. Joensuussa kerroin ihmisille, että minulla on liikunnanopettajan ja jalkapallovalmentajan koulutus. Vedin puolitoista vuotta JIPPOn päiväkoulujalkapalloa. Se oli paras kielikurssi. Kuusivuotiaat lapset kyllä korjasivat.
– Sitten otin JIPPOn 1990-syntyneet valmennukseeni. Joukkueessa pelasi muun muassa Lauri Dalla Valle ja Johannes Mononen. Nousimme SM-sarjaan. Ratkaisevaan JJK-otteluun saapui 600 katsojaa. Saman viikonlopun edustusjoukkueen ottelussa oli 300 katsojaa. Sieltä lähti valmentajaurani liikkeelle. Seuraavalla kaudella minut nimettiin JIPPOn päätoimiseksi nuorisopäälliköksi.
Dalla Valle eteni lopulta aina Liverpoolin akatemiaan saakka, mutta on jo lopettanut aikoinaan paljonkin julkisuutta saaneen pelaajauransa.
Puistolan kautta Espoonlahteen
Mester jatkoi 2014 pääkaupunkiseudulle.
– Sitten sain Puistolan Urheilijoilta tarjouksen ja muutettiin perheen kanssa Helsinkiin 2014. Espoon Palloseurassa aloitin 2018 marraskuussa. B-tyttöjen vastuuvalmentaja.
– Haluan kehittää EPSin tyttöjen toiminnan mahdollisimman korkealle. Lisäksi vastaan koko 2006-syntyneiden ikäluokasta. Olen myös vastuussa Omnian ja EPSin aamuharjoituksista.
Perheen pojat Milan ja Mate jatkavat isän viitoittamalla tiellä.
– Milan pelaa EPSin 09-syntyneissä. Mate taas 11-syntyneissä. Molemmat pelaavat vuotta vanhemmissa. Meillä toimii nyt arki samalla tavalla kuin tavallisesti. Jos pojilla olisi harjoitukset, niin he menevät joka tapauksessa kentälle. Katsotaan, mitä heistä tulee.
Mester on yrittänyt pitää koronaviruskriisin aikana yhteyden pelaajiinsa. Haastattelun aikana hän tarkkailee puhelimeen tulleita viestejä. Siellä on videoita B-tyttöjen haasteesta: kuka ratkaisee Rubikin kuution lankkuasennossa nopeimmin.
– Lupasin ostaa voittajalle kymmenellä eurolla jotain. Voi valita vaikka suklaatakin, Mester hymyilee.
Tue seuraa – liity kannatusjäseneksi
Kannatusjäsenyys maksaa 50€
Kannatusjäsenenä tuet seuran joukkueiden toimintaa.