Vuosi 2015 oli merkittävä niin Espoon Palloseuralle kuin Jussi Leppälahdelle.
Nykyisin Joensuun JIPPO:ssa valmentava Leppälahti muutti tuolloin EPSin edustusjoukkueen kulttuurin.
– Mikäs sen parempaa kuin mennä omaan rakkaaseen kasvattajaseuraan. Kyllä siinä oli tunnetta. Aina Kaskilaakson tieltä juoksin pienenä poikana Espoonlahteen treenaamaan. Nyt tein paluun Espoonlahteen edarin päävalmentajana olihan se siistiä. Ei se ole ihan mikä tahansa seura minulle.
Leppälahti pelasi urallaan muun muassa FC Hongassa, FC Espoossa ja HIFK:ssa. Hän muistelee lämmöllä juniorivuosiaan EPSissä.
– Meillä on paljon EPS-historiaa perheessä. Isä Jukka valmensi isoveljeni Jarkon joukkuetta. Menin vuonna 1992 vuonna 1985-syntyneiden joukkueeseen, vaikka olen syntynyt vuotta myöhemmin. Isä otti joukkueen valmennusvastuun.
Yhteisöllisyyttä, urheilullisuutta ja iloakin
Leppälahti muistaa edelleen elämänsä ensimmäiset oikeat futistreenit.
– Ensimmäiset treenit oli Soukan Korttelikoululla liikuntasalissa. Faija veti ne. EPSillä oli paljon joukkueita. Oli Soukka ja oli Nöykkiö, jossa oli muun muassa Joel Perovuo.
– Isä oli hyvä lapsuusvaiheen valmentaja, vaikka se niin absurdilta tuntuu nyt sanoa. Jopa hieman harmittaa antaa tunnustusta, koska joskus sitä tykkää kapinoida isää vastaan, Leppälahti hymyilee.
– Perustekniikkaa käytiin läpi Soukan ylä- ja alakoulun kentillä. Meillä oli ihan ok joukkue. Siinä oli paljon urheilullisia tyyppejä. Muutama lätkän pelaaja ja silleen.
Koko EPSin joukkue viihtyi tiiviisti yhdessä. Koulussakin treenattiin innolla.
– Pelattiin tennispalloilla välitunneilla futista. Kaikki joukkueen pelaajat oli samassa koulussa. Olin onnekas, että sain kasvaa sellaisessa ympäristössä.
Leppälahti liikkui paljon. Tämä loi pohjat hyvälle urheilullisuudelle.
– Pelasin Hongassa koripalloa. Kesäisin enemmän futista ja talvisin enemmän korista.
– Broidi lopetti sitten pikkukentän pelien jälkeen ja jatkoi koripalloa, mutta faija jatkoi valmennusta EPSissä. Pelasin EPSissä vuoteen 1998, kunnes siirryin Raimo Konkolan valmentamaan FC Honkaan. Silloin, kun siirryttiin isolle kentälle. Isä tuli mukaan, huoltajaksi.
Keskustelu Kangasniemen kanssa
Leppälahti valmensi jo pelaamisen ohella, mutta siirtyi pikkuhiljaa yhä tukevammin penkin päähän. Sattuma toi hänet EPSin tuolloin Nelosessa pelanneeseen edustusjoukkueeseen.
– Olin 2014 Hongan Akatemiassa valmentamassa Kimmo Erosen (EPS-kasvatti niin ikään) kanssa Hongan 02-syntyneitä.
– Oltiin kesällä siellä Espoonlahdessa pelaamassa harjoitusottelu juuri EPSiä vastaan. EPSin edustusjoukkue oli harjoittelemassa siellä. Ihan ohimennen sanoin Kangasniemen Jannelle, että pitäisikö minun ottaa toi teidän edustusjoukkue ensi kaudella. Minua kiinnosti aikuisten valmentaminen.
– Istuttiin sitten seuraavalla viikolla Jannen ja legendaarisen valmennuspäällikön Leo Heiskasen kanssa kerran toimistolla alas ja se oli sitten siinä.
Leppälahti muistaa vielä hyvin, minkä ensivaikutelman sai EPSin edustusjoukkueesta.
– Se oli kaveriporukka. Se oli sellaiseksi perustettu ja sellainen se oli. Kävin katsomassa TiPS-ottelun Espoonlahdessa, ennen kuin minut esiteltiin joukkueelle.
– Kaikesta huokui, että joukkueessa on hyvä henki, mutta siellä oli hyviä alasarjapelaajia, esimerkiksi hyökkääjä Timo Suomalainen oli ihan huippupelaaja sille tasolle. Ja Jani Haverinen, joka oli pelaajavalmentaja ennen kuin minä saavuin. Se oli sellainen ylemmän keskikastin porukka Neloseen, ei ihan sellainen perinteinen kaljaporukka.
– Sen kyllä muistan, kun menin marraskuussa ensimmäisiin treeneihin. Siellä oli vain kaksi pelaajaa paikan päällä. Me tehtiin psykokinestiikkaa. Muistaakseni siellä oli Juuso Palmroos ja joku toinen. Tehtiin pallotaitoa, maalintekoa ja pelattiin futistennistä. Pointti itsellä oli vähän se, että jos kulttuuri pitää muuttaa, niin sitten se tehdään. Jos ensimmäisissä treeneissä on kaksi pelaajaa, niin sitten niissä on kaksi pelaajaa ja ne pidetään.
Sitten jytkytettiin
Toiminta sai pikkuhiljaa tuulta alleen.
– Marras- ja joulukuussa harjoiteltiin jo sitten ihan kunnolla. Pyrittiin harjoittelemaan kolme kertaa viikossa. Sitten vaan jytkytettiin. Jossain vaiheessa tammikuussa ne sitten alkoivat käymään treeneissä, Leppälahti kertoo.
– Laskin aika tarkkaan harjoitusprosentteja. Tavoitteena oli, että jokainen käy vähintään kahdessa tapahtumassa kolmesta, että treeneissä on aina se 15-16 pelaajaa. Kyllä ne sitten syttyi siihen harjoitteluun. Muistan ne vappupäivän treenit, kun siellä oli yli 20 kundia.
Leppälahti muistelee edelleen lämmöllä taustatiimiään.
– Siinä tuli sitten Lehmari (Jani Lehmuskoski) mukaan ja joukkueenjohtajana oli Jive Väänänen. Huoltaja Jussi Lindberg jatkoi. Se oli todella tärkeää. Meillä oli hyvä staffi, kun Jani Haverinenkin jatkoi.
EPS nousi pian Nelosen kärkikamppailuihin. Jopa noususta haaveiltiin kesätauolla.
– Keväällä hävittiin vain Honka Akatemialle ja HooGeelle. Syksy pelattiin todella hyvin. Syksyllä voitettiin sitten Honka Akatemia vieraissa 1–0. Se on edelleen yksi valmentajaurani kovimpia voittoja. Suomalaisen Timo teki maalin. Pelattiin kotona HooGeeta vastaan 1–1 ja päästiin ratkaisevaan nousukarsintaan TiPSiä vastaan.
Hyytävässä viimassa pelatusta ottelusta tuli dramaattinen, muistelee Leppälahti.
– TiPS me voitettiin sitten 1–0. Seuralla oli silloin joku taitokisapäivä tai vastaava. Me tehtiin paljon talkootöitä. Kundit sitoutui niihin ihan hyvin. Päätettiin, että kun ollaan tällaisessa pelissä, niin haluttiin viestiä päivän ainutlaatuisuudesta. Jive oli hommannut Espoonlahteen lounaan. Käytiin talkoohommien läpi palaverissa peliä läpi ja lähdettiin minibussilla Tikkurilaan. Tehtiin siitä mahdollisimman ammattimainen valmistautuminen.
– Piti kääntää marginaalit. Olin käynyt scouttaamassa TiPSin. Siellä oli Daniel Antmania ja vaikka ketä pelaamassa.
Kaikki perustui voittamiseen
Leppälahti on saanut julkisuutta analyyttisistä kirjoituksistaan muun muassa Urheilulehteen ja Elmo-lehteen. Hänen jalkapalloajattelunsa kehittyi Nelosessa.
– Meidän pelaaminen ja harjoittelu nojasi ainoastaan voittamiseen. Sen pelaajasukupolven kanssa piti olla hyvin viekas, miten asioita viedään läpi. En edes yrittänyt valehdella pelaajille, että meidän pitää rakentaa peli-identiteetti.
– Me reagoitiin tosi paljon vastustajaan. Pystyttiin hakemaan 1-0-voittoja, niin kuin siellä Tikkurilassa.
– Meillä oli Tikkurilassa ja Honka Akatemiaakin vastaan 5-4-1-blokki ja pallonhallintaa ihan rehellisesti sellaiset 20 prosenttia. Törkättiin molemmissa peleissä kulmasta maali. Suomalaisen Timo pukkasi. Siinä oltiin aika kaukana siitä, miten EPSin edustusjoukkue nykyään pelaa teknistaktisesti. Tietysti arvomaailmassa on hyvin paljon samaa, jossain hyökkäyspelin elementeissä on samaa. Yritettiin jotain rakenteellisuutta tuoda siihen.
Leppälahti muistaa, että EPSin keinot herättivät jopa pientä pahennusta.
– Ratkaisevat pisteet otettiin brutaalisti. Siinähän oli kaikenlaista. Muistan, kun Hongan valmennusjohto syytti meitä antijalkapallon pelaamisesta Tapiolassa. Tai jotain tällaista! Meidän piti siinä puoliajalla kävellä siellä Tapiolan urheilupuistossa kentän läpi koppiin. Siinä sitten vaihdettiin muutama sana.
– Me päästettiin todella vähän maaleja. Me pystyttiin puolustamalla pitämään homma kasassa. Se on nyt eri, jos vertaa vaikkapa EPSin edustusjoukkueen nykyisen päävalmentajan Kalle Tallqvistin lähestymistapaan. Esimerkiksi Tikkurilassa me selviydyttiin sellaisella varmistelevalla pallonhallinnalla ja hyvin ajoitetuilla vastaiskuilla.
Jotain EPSin yhteishengestä kertoo, että moni pelaajista on edelleen mukana seuran toiminnassa.
– EPSin nykyinen sopimuspelaaja Aleksi Hollmén oli jo Nelosessa meillä jo ratkaiseva pelaaja. Moni pelaajista on edelleen EPSissä miesten harrastejoukkueissa. Sukupolvi on vaihtunut.
Tallqvist astui mukaan kuvaan
Nousupeli Tikkurilassa herätti Leppälahden.
– Yritin kysyä siinä Lehmarilta neuvoja, kun peliä oli viisi minuuttia jäljellä. Minulla ei ollut enää keinoja. Katselin, vaan kun TiPS vyöryi päälle. Että miten ihmeessä hoidetaan tämä loppu. Lehmari painoi pään takin sisään ja sanoi, etten tiedä. Siinä vaiheessa tajusin, että joukkuetta pitää vahvistaa, jos Kolmosessa halutaan pärjätä.
Joukkuetta vahvistettiinkin. Tuolloin kuvaan astui EPSin edustusjoukkueen nykyinen päävalmentaja Kalle Tallqvist.
– Ei me oikeastaan tunnettu toisiamme, mutta tiesin hänet. Olin häneen yhteydessä. Asiat johtivat sitten yhteen. Kalle tuli pelaamaan ja valmentamaan, koska hän pystyi näyttämään kokeneena pelaajana esimerkkiä. Kalle otti myös A-junnut valmennukseen.
EPS pysyi seuraavalla kaudella niukasti Kolmosessa. Paikka varmistui vasta viimeiselle kierroksella.
– Kolmosen kausi oli kova kausi. Kausi alkoi yllättävän hyvin. Saatiin tasuri ja voitto alkuun, mutta sitten realiteetit iskivät. Pystyttiin pelaamaan sellaista maaliodotteiden minimointijalkapalloa, mutta meitä oli vaikea voittaa. Jossain vaiheessa hävittiin oikein kunnolla.
– Väännettiin ja käännettiin, miten voidaan homma vielä hoitaa. Jani Haverinen lähetti minulle pitkän sähköpostin, jossa hän esitti, mikä on hommassa pielessä. Jani näki, että meidän pitää löytää helppo sapluuna, jolla mennään. Yksinkertaistettiin ja selviydyttiin. Vikassa pelissä oli LoPa-vieraissa. Mentiin 1-0-johtoon, mutta LoPa tasoitti.
– Taisi olla niin, että Lehmari oli samaan aikaan Tammisaaressa katsomassa, miten meidän kannalta ratkaiseva toinen peli menee. Lehmari tiedotti, että meidän kilpakumppani ALPC ei voittanut ja tämä riitti meille.
Kova rutistus vei mehut. Leppälahti otti pienen tauon valmennuksesta ja päätyi lopulta koutsaamaan Northampton Townin akatemiaan.
– Ilmoitin valmennuspäällikkö Boris Wistuballe, että nyt pitää ottaa pieni breikki pitää. Lähdin sitten keväällä 2017 Englantiin.
Terveiset Espoonlahteen
Leppälahti kertoo, että uskoo edelleen JIPPO:ssa hyvin vastaaviin arvoihin kuin aikoinaan EPSissä.
– Arvomaailma on edelleen ihan sama. Peräänkuulutin halua oppia, asennetta, sitoutumista ja kollektiivisuutta. Meillä on JIPPO:ssa ihan samat kulmakivet. Niitä peräänkuulutetaan.
– Pelin suhteen olen toivottavasti kehittynyt. Analysointi on kehittänyt. Fyysisen valmennuksen ymmärrys on kehittynyt.
Leppälahti haluaa lähettää loppuun terveiset Espoonlahteen.
– Ajat ovat vaikeita. Nyt jos koskaan mitataan se, miksi jalkapalloseurat pysyvät vaikka ihmiset vaihtuvat.
– Uskon, että EPS menee tästä viisaana ja sisukkaana toimijana eteenpäin. Odottelen tässä EPSin ja Jipon edustusjoukkueiden kohtaamisia ja haluan lähettää erityisesti Kallelle terveiset. Siinä on mies, joka opetti minulle paljon jalkapallosta. Ja opettaa edelleen, kun aina silloin tällöin jutellaan.
Nousu Kakkoseen
Espoon Palloseuran miesten edustusjoukkue nousi Tallqvistin johdolla Kakkoseen kauden 2018 päätteeksi.
Nykyään joukkue yhdistää koko seuran ja toimii esimerkkinä seuran junioreille. Joukkueen ottelutapahtumat ovat koko perheen tapahtumia, jossa koko EPS-perhe kannustaa yhdessä omiaan.
Kausikortti
Kausikortti maksaa 30€ ja oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn miesten edustusjoukkueen 2.div kotiotteluihin kaudella 2020.
Hintaan sisältyy EPS 50 -juhlavuoden tuote.
Tue seuraa – liity kannatusjäseneksi
Kannatusjäsenyys maksaa 50€
Kannatusjäsenenä tuet seuran joukkueiden toimintaa.