EPSn miesten edustusjoukkue hävisi lauantaina Espoonlahdessa kauden viimeisen Kakkosen Ylemmän jatkosarjan ottelunsa Ilves/2:lle maalein 0-1. Näin ollen EPSn loppusijoitus yhteispisteissä Kakkosen paluukaudella on 10. joka tarkoittaa että kausi ei jatku enää Ykkösen nousukarsinnoissa jonne etenee yhteispisteiden 8 parasta.
EPS pelasi komeasti etenkin runkosarjan loppuvaiheessa yltäen peräti 8 ottelun voittoputkeen. Putki venyi vielä jatkosarjan avaukseenkin jossa se kaatoi HJSn Espoonlahdessa lähes näytöstyyliin. Tätä seurasivat niukka kotitappio tiukassa paikallisderbyssä koko kaudella eniten pisteitä kerännyt FC Honkaa vastaan sekä vierastasuri Turussa koko kauden nelosta ÅIFKta vastaan.
Näiden tulosten myötä EPS oli vielä vähintääkin kohtalaisissa asemissa top 8-sijoituksenkin saavuttamisen suhteen mutta jatkosarjan kaksi viimeistä ottelua jäivät tuloksellisesti pettymykseksi. Edellisviikolla Raumalla Pallo-Iiroille kärsitty 3-0 yllätystappio teki EPSn top 8-haaveet jo sangen haastaviksi ja päätöskierroksella olisi vaadittu joukkueen oman voiton lisäksi myös sopivia tuloksia paristakin muusta ottelusta.
Nyt noilla ei kuitenkaan tarvinnut spekuloida ja vertailuja tehdä, päätösottelu oli tiukka ja 59. minuutilla Ilveksen Rasmus Rautavirran hieman EPS-puolustuksen epäonnella iskemä osuma jäi ottelun ainokaiseksi.
Bensa alkoi ehkä jo hieman loppua punaisten tankista niin henkisesti kuin fyysisesti kauden viimeisissä peleissä joka näkyi konkreettisimmin muuten koko kauden vahvasti toimineessa hyökkäyspelissä: Neljässä viimeisessä ottelussa EPS jäi yllättäen kokonaan ilman maaleja joten tätä taustaa vasten “paukkuja” kaksivaiheisiin karsintoihinkaan ei ehkä olisi enää riittänyt.
Kiitos Tuomas!
Kokonaisuutena EPSn toinen kausi pestinsä nyt päättäneen päävalmentajan Tuomas Silvennoisen alaisuudessa oli tuloksellisesti jopa erinomainen lähtökohtiin nähden: Pelaajisto vaihtui Ykkösestä putoamisen jälkeen lähes täysin ja koko EPSn strategia edustusjoukkueen osalta muuttui sarjatason vaihtumisen myötä. Päämääräksi otettiin nostaa omia nuoria talentteja isoihin rooleihin ja siinä onnistuttiin jopa äärettömän hyvin!
2010-syntyneistä Emil Talvitie ja Eemeli Paappanen nousivat välittömästi avainpelaajiksi keskikentällä ja puolustuksessa. Peräti kolmas 2010 Nathan Ahokin nosti profiiliaan kauden loppuvaiheessa. 2009-ikäluokan paluumuuttaja Simo Laine oli yksi koko sarjan tehokkaimpia laitapuolustajia iskettyään peräti 5 täysosumaa ja lisäksi EPSn kauden “teräsmies” pelattuaan ainoana kaikissa 23 Kakkosen sarjapelissä sekä myös jokaisessa Suomen Cupin pelissä. Omista junioreista nostetuista pelaajista 2008-ikäluokan toppari Alex Westerlund nappasi itselleen kauden edetessä avauspaikan.
Uudet hankinnat onnistuivat hyvin kautta linjan. Aleksi Pinomaa oli kärjessä ykköspyssy 8 maalillaan ja pystyi siis siirtämään edelliskauden Kolmosen maalivireensä lähes sellaisenaan myös Kakkoseen. Heti kapteeniksikin nostettu Elias Asikainen toi vahvaa johtajuutta ja laukausvoimaa keskikentälle sekä pystyi vielä alkukauden valitettavan loukkaantumisen jälkeen palaamaan avainrooliin.
Viime kauden suht harvoista jatkajista jo Ykkösen tasollakin vakuuttaneet maalivahti Lassi Lehtinen sekä keskikenttäpelaajat Omar Adawi, Emil Ojakangas ja kesken kauden menestyksekkään paluun punapaitaan tehnyt Matias Ambasciano olivat CV huomioiden odotetun kovia pelimiehiä Kakkosen tasolla ja jokainen pelasi loistokauden.
Lisäpotkua EPS sai kauden mittaan myös hyvin toimineesta pelaajayhteistyöstä Ykkösliigan FC KooTeePeen kanssa jonka myötä Espoolaisten rinki täydentyi säännöllisesti vaihtuvilla tasokkailla vahvistuksilla. Toinen hieman erilainen pelaajayhteistyö Veikkausliigaseura TPSn kanssa ei taas ainakaan käytännön tasolla toiminut yhtä hyvin kun ennakkoon sovituista kolmesta “kiinteästä” pelaajalainasta kaikki jättivät lopulta EPSn ennenaikaisesti.
Kakkosen paluukausi näytti että EPSn valitsema strategia osui maaliinsa, omien nuorten kasvattien esiinmarssi oli mahtavaa seurattavaa ja samalla linjalla aiotaan varmasti jatkaa tulevaisuudessakin.
Silvennoisen päävalmentajakaudella EPSllä oli hyvin selkeä, pallonhallintaan perustuva peli-identiteetti josta oli vielä tälle kaudelle hioutunut pois turhia rönsyjä kuten Lassin turhan “kamikaze”-henkinen liberomaalivahtipeluutus.
Yli 30 joukkueen ja kolmen lohkon Kakkosen kokonaisuudessa EPS sijoittui siis kirkkaasti kaikkien seurojen vertailussa ylimmälle kolmannekselle. Seuralla ei ole mitään välitöntä pakkoa tai tavoitetta nousta pikaisesti takaisin Ykköseen ja etenkin nyt päättyneellä selkeällä “siirtymäkaudella” se ei varmasti olisi ollut edes ideaalia.
Kausi näytti että omista nuorista ennakkoluulottomasti kasattu runko ryyditettynä muutamalla Kakkoseen jo meritoituneella pelaajalla sekä toimiva pelaajayhteistyö ylemmän sarjatason joukkueen kanssa luovat hyvät perusedellytykset myös menestykselle. Jos esimerkiksi Ykköseen paluuta haluttaisiin todella “totisesti” jahdata pakottaisi se mahdollisesti taas hieman erilaisiin strategisiin ratkaisuihin, esimerkiksi hankkimalla vielä kesän siirtoikkunassakin kokeneita pelaajavahvistuksia nousupelejä silmällä pitäen joka muuten ei ole joukkueen strategiassa.
Tässä kohtaa Espoon Palloseura haluaa kiittää kaikkia miesten edustusjoukkueen toiminnassa mukana kaudella 2026 olleita, niin pelaajia, toimihenkilöitä ja taustavoimia, sekä kaikkia kumppaneita jotka ovat olleet mahdollistamassa suoritusta. Seuran aseman vakiinnuttamisesta Kakkosen kärkipäähän valtavista muutoksista huolimatta. Erityiskiitos tietysti Tuomas Silvennoiselle joka on miesten vastuuvalmentajana ollut rakentamassa EPSn näköistä pelillistä sapluunaa jonka perinnön jatkaminen sekä myös jalostaminen tulee olemaan hänen seuraajansa merkittävin tehtävä.
Kuten aina, muutoksia myös pelaajaryhmään varmasti tulee sillä joukkue on ollut täynnä nuoria, lahjakkaita, eteenpäin pyrkiviä pelaajia eikä EPS missään nimessä tule millään tavalla myöskään jarruttamaan heidän pyrkimyksiään eteenpäin ja lajin kirkkaimmalle huipulle.
Lisäksi on aika kiittää myös kannattajia sekä kaikkia EPS-yhteisön jäseniä jotka jälleen myös Kakkosessa ovat jaksaneet kannustaa joukkuetta niin hyvinä kuin huonoina päivinä joita toki tällä kaudella kokonaisuutena oli sangen vähän. Koko kauden mieleenpainuvimpina matseina monille ovat luultavasti jääneet mieleen Hongan kaato Espoon derbyssä kotikentällä elokuun alussa, jatkosarjan täydellisyyttä hiponut HJS-voitto tai toukokuun MuSan murskaaminen peräti 6-1 maali-iloittelussa jonka kaltaista Espoonlahdessakin on vain harvoin nähty. EPS miesten edustus kiittää ja kuittaa kauden 2026 osalta, nyt on aika vetää hetki happea ennen kuin fokus siirtyy taas tulevaan Kakkosen kauteen 2027. Valmentaja- ja pelaajauutisia on tutusti luvassa jälleen kiihtyvällä tahdilla ennen uuden kauden alkua ja parhaiten pysyt kärryillä niissä seuraamalla sosiaalisen median tilejämme Instagramissa ja X-palvelussa.
21.9.2026 Espoon Palloseuran Jalkapallo ry